Maa- ja metsätalouden päästöt suurten teollisten investointien esteenä?

Parhaillaan eduskunnan valiokunnissa käsitellään vesiin liittyvää EU-lainsäädäntöä. Keskusteluun nousi mielenkiintoinen kysymys siitä, estävätkö maa- ja metsätalouden hajapäästöjen vaikutukset vesistöihin Suomeen kipeästi tarvittavien suurten investointien lupien myöntämisen. Aihe aiheutti ansaitusti hämmennystä.

Ympäristöjärjestöt ovat nostaneet julkisuuteen huolen siitä, että vesipuitedirektiivin mahdollistamat poikkeukset tarjoaisivat automaatin vesistöjen pilaamiselle. Huoli on täysin ylimitoitettu. Nämä poikkeamismahdollisuudet on jo muualla EU:ssa saatettu kansalliseen lainsäädäntöön. Kyse on siis siitä, että nykyisellään on äärimmäisen vaikea saada ympäristölupaa vesistöjen äärelle, joissa on erinomaista huonompi tilaluokitus, jos hankkeella on vesistöön minkäänlaisia vaikutuksia. Tilaluokat ovat kansallisesti määritettäviä vesien tilaa kuvaavia arvioita.

Suomessa halutaan valtion tasolla edistää uusien investointien saamista olemassa oleviin teollisuuspuistoihin sekä perustaa täysin uusia teollisuuspuistoja. Teollisuuden keskittäminen tietyille alueille tuo yritysten kannalta monia etuja. Suuret teolliset laitokset ja teollisuuspuistot sijaitsevat pääosin rannikkoalueilla satamien läheisyydessä, koska hyvät yhteydet ovat niille olennaisia viennin kannalta. Vesien tilaluokitus on rannikkoalueilla monin paikoin välttävä, eikä lupaa investointien sijoittamiselle myönnetä. Tämä on paitsi vastoin hallitusohjelmaa, myös huono asia tulevien investointien sijoittamisen kannalta.

Miten vesien tilaluokitukset sitten tehdään? Kyse on prosessista, joka tehdään erittäin heikoilla lähtötiedoilla ja paikoitellen vain vertaamalla vesistöä vastaavaan, eli aina kyseistä vesistöä ei edes tutkita luokituksen perusteeksi. Tilaluokituksia ei muuteta kesken kuuden vuoden kauden, vaikka uutta selvitystietoa saataisi. Tähän kaivataan kipeästi muutosta esimerkiksi myöntämällä ympäristöhallinnolle lisärahoitus vesien kunnolliseen tutkimukseen sekä siihen, että yritysten tekemien selvitysten tiedot olisivat myös ympäristöhallinnon käytettävissä. Mikäli yritys voisi luotettavin selvityksin osoittaa tilaluokituksen virheelliseksi, luokitusta pitäisi voida muuttaa ja lupa myöntää.

Miksi Suomen vesistöt sitten ovat niin huonossa kunnossa – ainakin tilaluokitusten mukaan? On yleistä tietoa, että Suomessa reilusti suurin kuormittaja on maa- ja metsätalous, joka siis vastaa noin 80 % kokonaiskuormituksesta vesistöihin. Teollisuuden osuus pistekuormittajana on noin 5 % kokonaispäästöistä. Teollisuudelle kuitenkin asetetaan kovat ja paikoitellen kohtuuttomatkin vaatimukset vedenpuhdistukselle, ja pahimmassa tapauksessa lupaa ei edes myönnetä, vaikka uusi teknologia vähentäisi päästöjä. Jälleen kerran, on kyse tilaluokituksesta.

Nyt olisi kunnollisen keskustelun paikka siitä, estävätkö suuret maa- ja metsätalouden hajapäästöt meille elintärkeiden investointien saamisen. On selvää, että Suomeen tarvitaan puhtaan siirtymän investointeja, joilla vähennetään merkittävästi ilmastonmuutokseen vaikuttavia päästöjä. Pienet vesistövaikutukset pitää hyväksyä, jos kokonaisetu on selkeästi suurempi. Tarvitsemme kipeästi myös investointien tarjoamia tuhansia työpaikkoja. Maineemme investointimaana on jo kärsinyt ympäristöluvituksen ennakoimattomuuden vuoksi. Nyt on aika ryhtyä toimiin siinä, että korjaamme tämän luvitukseen liittyvän epäkohdan koskien vesistöjen kuormitusta ja pistämme vesistöjen kuntoon suuresti vaikuttavat maa- ja metsätalouden hajapäästöt kuriin.