PISA-tulokset kertovat karua kieltä – mutta kehityksen suunta voidaan vielä muuttaa

Suomessa puhutaan paljon vihreästä siirtymästä, akkuteollisuudesta, vetytaloudesta ja uusista miljardiluokan investoinneista. Harvemmin kuitenkaan muistamme, että kaikkien näiden hankkeiden tärkein raaka-aine ei ole litium, nikkeli tai grafiitti. Se on osaaminen. Siksi PISA-tulosten osoittama matematiikan ja luonnontieteiden osaamisen lasku on yksi Suomen tulevaisuuden vakavimmista hälytysmerkeistä.

Suomen uudet PISA-tulokset nostavat jälleen esiin aiheen, josta meidän pitäisi keskustella paljon nykyistä enemmän: suomalaisten lasten ja nuorten matematiikan, fysiikan ja kemian osaaminen heikkenee vuosi vuodelta. Kyse ei ole vain koulutuspolitiikasta. Kyse on myös Suomen tulevasta kilpailukyvystä.

Suomen vahvuus on vuosikymmenien ajan perustunut osaamiseen. Meillä ei ole valtavia luonnonvaroja tai satojen miljoonien ihmisten kotimarkkinoita. Sen sijaan meillä on ollut korkeatasoinen koulutus, osaavat ihmiset ja kyky rakentaa niiden varaan uutta teollisuutta, innovaatioita ja menestystä. Siksi viime vuosien kehitys on huolestuttavaa.
Matematiikan osaaminen on laskenut Suomessa voimakkaasti vuoden 2006 huipputasolta. Samalla myös luonnontieteiden osaaminen on ollut pitkään laskevassa trendissä. Vaikka suomalaiset nuoret sijoittuvat edelleen kansainvälisesti kohtuullisen hyvin, suunta on väärä. Vielä huolestuttavampaa on se, että heikkojen osaajien määrä kasvaa samalla, kun huippuosaajien määrä vähenee. Tämä näkyy väistämättä myös tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Suomeen rakennetaan parhaillaan uusia investointeja akkuteollisuuteen, vetytalouteen, puhtaaseen siirtymään, kiertotalouteen ja korkean teknologian teollisuuteen. Nämä alat tarvitsevat prosessitekniikan osaajia, kemistejä, laboratorioammattilaisia, sähköasentajia, insinöörejä ja tutkijoita. Akkuteollisuuden kansallisessa strategiatyössä osaamisen kehittäminen ja osaavan työvoiman saatavuus on tunnistettu yhdeksi alan tärkeimmistä menestystekijöistä. Jos emme huolehdi LUMA-aineiden osaamisesta peruskoulussa, vaarannamme samalla Suomen mahdollisuudet olla mukana näiden uusien teollisten kasvualojen kehityksessä.

Matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa on kaikkialla ympärillämme

Yksi ongelman juurisyy näyttää olevan kiinnostuksen hiipuminen. Liian moni nuori kokee matematiikan, fysiikan tai kemian irrallisiksi oppiaineiksi, joilla ei ole yhteyttä omaan arkeen. Todellisuudessa asia on päinvastoin.

Kemiaa löytyy lähes kaikista ympärillämme olevista tuotteista: keittiöstä, pesuaineista, meikeistä, lääkkeistä, akuista, rakennusmateriaaleista, autoista jne. Matematiikkaa tarvitaan jokaisessa ammatissa talouden hallinnasta ohjelmistokehitykseen. Fysiikka puolestaan selittää kaikkea sähkön toiminnasta liikenteeseen ja energiaratkaisuihin.
Ehkä suurin virhe onkin se, että emme aina onnistu tekemään näistä aineista riittävän konkreettisia. Oman kokemukseni perusteella kiinnostus luonnontieteisiin voidaan herättää jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Kokkolassa järjestimme yhdessä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen ja Keski-Pohjanmaan LUMA-keskuksen kanssa Lasten yliopisto -tapahtumia, joissa lapset pääsivät tekemään yksinkertaisia kokeita ja tutustumaan esimerkiksi veden kemiaan. Vielä suuremman vaikutuksen teki se, että lapset pääsivät oikeaan laboratorioympäristöön tekemään turvallisia laboratoriotöitä.

Kun kemia muuttui oppikirjan sivuilta konkreettiseksi ilmiöksi, lasten innostus oli käsin kosketeltavaa. Samalla he ymmärsivät, ettei kemia ole vain koulua varten, vaan osa jokapäiväistä elämää. Tällaisten kokemusten merkitystä ei pitäisi aliarvioida. Juuri ne voivat sytyttää kipinän, joka johtaa myöhemmin opintoihin, ammattiin tai jopa tutkijan uraan.

Tarvitsemme rohkeutta myös koulutuspolitiikkaan

LUMA-aineiden kiinnostavuuden lisääminen ei kuitenkaan yksin riitä. Meidän on uskallettava tarkastella myös sitä, miten opetusta järjestetään ja millaiset edellytykset opettajilla on tehdä työnsä hyvin.

Nykyinen tilanne, jossa hyvin eri tasoiset oppilaat opiskelevat samoissa ryhmissä, ei palvele ketään parhaalla mahdollisella tavalla. Osa oppilaista kaipaisi enemmän haasteita, osa enemmän tukea. Onkin aiheellista kysyä, pitäisikö tasoryhmien tai muiden joustavien opetusratkaisujen palauttamista harkita uudelleen. Tavoitteena ei olisi erotella oppilaita, vaan varmistaa, että jokainen saa opetusta omien valmiuksiensa mukaisesti ja mahdollisuuden onnistua.

Keskustelu ei kuitenkaan saa pysähtyä peruskouluun. Suomalaisen teollisuuden tulevaisuus rakentuu myös vahvan ammatillisen koulutuksen varaan. Teollisuus tarvitsee tulevaisuudessa kemianteollisuuden ammattilaisia, laborantteja, prosessioperaattoreita, kunnossapidon osaajia, sähkö- ja automaatioasentajia sekä monia muita käytännön osaajia. Juuri he pitävät teollisuuden pyörät pyörimässä ja mahdollistavat uudet investoinnit.

Ammatillisessa koulutuksessa näkyy kuitenkin huolestuttava kehitys. Moni opettaja tekee arvokasta työtä jatkuvan resurssipaineen alla. Erityisesti lähiopetuksen määrää tulisi lisätä. Käytännön ammattia ei opita pelkästään verkosta, vaan tekemällä, kokeilemalla, harjoittelemalla ja saamalla palautetta kokeneelta opettajalta. Laboratoriotyö, prosessien käyttö, mittaukset, turvallisuusosaaminen ja laitteiden hallinta ovat taitoja, joiden oppiminen vaatii aikaa ja ohjausta.

Opetusministeri Anders Adlercreutz on korostanut ammatillisen koulutuksen merkitystä osaavan työvoiman saatavuudelle ja Suomen tulevaisuudelle. Tämän tavoitteen tueksi tarvitaan myös riittäviä resursseja, jotta opiskelijat saavat tarvitsemansa opetuksen, ohjauksen ja tuen. Jos haluamme lisää huippuosaajia luonnontieteisiin ja tekniikkaan, mutta samalla myös vahvan joukon ammattiosaajia rakentamaan, käyttämään ja ylläpitämään tulevaisuuden teknologioita, meidän on uskallettava investoida koulutukseen kaikilla tasoilla.

Kyse on Suomen tulevaisuudesta

LUMA-aineiden osaaminen ei ole vain koulumaailman asia. Se on teollisuuspolitiikkaa. Se on innovaatiopolitiikkaa. Se on kilpailukykyä.

Suomi tavoittelee vahvaa asemaa akkuteollisuudessa, puhtaassa siirtymässä, vihreässä teknologiassa ja korkean jalostusasteen teollisuudessa. Kaikkien näiden tavoitteiden toteutuminen riippuu lopulta yhdestä asiasta: siitä, löytyykö meiltä tulevaisuudessa riittävästi osaavia ihmisiä. Siksi LUMA-aineiden osaamisen vahvistaminen ei ole kustannus, vaan investointi. Investointi, jonka tuotot näkyvät tulevina innovaatioina, uusina yrityksinä, uusina työpaikkoina ja Suomen menestyksenä myös tulevina vuosikymmeninä.

LUMA-aineiden osaaminen ei ole vain koulun asia. Se on Suomen tulevaisuuden asia. Suomi tavoittelee johtavaa asemaa akkuteollisuudessa, puhtaassa siirtymässä ja korkean teknologian ratkaisuissa, mutta kaikki nämä tavoitteet ovat riippuvaisia osaavista ihmisistä. Jokainen lapsi, joka innostuu matematiikasta, fysiikasta tai kemiasta, voi olla tuleva tutkija, insinööri, yrittäjä tai uuden teknologian kehittäjä. Suomen seuraavat menestystarinat eivät synny sattumalta. Ne syntyvät luokkahuoneissa, laboratorioissa ja niissä hetkissä, kun lapsen silmät syttyvät uuden oivalluksen äärellä.

Laura Rahikka

Kirjoittaja on diplomi-insinööri, yrittäjä ja Hycamiten operatiivinen johtaja. Hänellä on yli 15 vuoden kokemus opetuksesta ammattikorkeakoulussa sekä pitkä tausta lasten ja nuorten osaamisen kehittämiseen liittyvistä hankkeista. Rahikka on ollut mukana rakentamassa yhteistyömalleja, joiden tavoitteena on tehdä luonnontieteistä ja teknologiasta konkreettisia ja innostavia nuorille. Hän toimii Suomen Akkuteollisuus ry:n sekä Pohjanmaan kauppakamarin hallituksissa. Kolmen aikuisen lapsen äitinä ja kolmen aikuisen bonuslapsen äitipuolena hän tarkastelee koulutuksen ja osaamisen tulevaisuutta myös vanhemman näkökulmasta.